Sano, mitä tarkoitat ja tarkoita mitä sanot. Ja lue mitä luet, kunhan luet.

nlp_mieli_blogi_lukeminen_05-05-17

Vaikka sanoilla on kokonaisviestinnässämme vain alle 10 % vaikutus, ovat jopa yksittäiset sanat virkkeiden vilinässä ja lauseiden loiskeissa merkityksellisiä. Toisinaan yksi sana saattaa saada aikaan jättiläismäisen tunteiden vyöryn. Yksi pieni sana voi aiheuttaa suuren konfliktin silloin, kun se toimii viestin vastaanottajalle triggerinä: laukaisee esimerkiksi vahvan muiston negatiivisesta tunnekokemuksesta.

Olin 4-vuotias, kun opin lukemaan ja 5-vuotias, kun opin kirjoittamaan. Siitä asti olen lukenut ja kirjoittanut elämääni eteenpäin. Nauttiakseni, matkaillakseni omassa ja muiden mielessä, elääkseni; myös työkseni. Muistan, kuinka olen alle kouluikäisenä päässyt kerran viikossa Vantaan Rajatorpan kirjastoon hakemaan uusia kirjoja ja palauttamaan viikon aikana luettuja. Lempilukuaikaani oli talvi, koska silloin kirjakasaa pystyi kasvattamaan määrällisesti mittavaksi. Kantamuksia pystyi vetämään pulkalla.

Ilahduin nähdessäni Iltalehden uutisen, jossa kerrotaan lukemisen olevan naisten yleisen harrastus Suomessa. Vastapainoa siihen uutisvirtaan, jonka mukaan erityisesti poikien lukeminen kotimaassamme vähenee koko ajan.

Fakta on, että viestintä on visualisoitunut. Fakta on, että tietoisuuteemme iskee ja pyrkii koko ajan yhä kasvava määrä viestejä. Fakta on, että keskimääräinen toiston tarve siihen, että muistamme ja rekisteröimme jonkin näkemämme viestin, on kasvanut muutamassa vuodessa 11:sta 17:sta. Fakta on, että faktat vakuuttavat ja tunteet saavat toimimaan.

Lukemalla hankit itsellesi sekä faktaa että tunteita. Minä rakastan perinteistä kirjaa ja lehteä – paperi ja printti on ihana käsinkosketeltava käyttöliittymä, joka ei sammu koskaan, eikä pelästy paria vesipisaraa, pakkasta tai kirkasta aurinkoa. Samalla: minä rakastan digimaailman tuomia mahdollisuuksia. Sitä, kuinka viestintä kuuluu nykyään kaikille ja on yhä enemmän kaikkien saatavilla; sekä luettavana että julkaistavana.

Vastuu ja vapaus kulkevat toki aina käsikkäin. Mistä tiedämme, mikä informaatio on “oikeaa” silloin, kun olemme kaikki sisällöntuottajia?

Uskon, että lukemalla tiedämme. Mitä enemmän luemme, sitä enemmän opimme. Itsestä, muista ja elämästä. Uskon myös siihen, että kun oma viestinnän tekemisen ja sisällönjulkaisemisen periaate on sanoa, mitä tarkoittaa ja tarkoittaa, mitä sanoo, syntyy sisältöä, joka koskettaa ja on totta.

Lue aiheesta enemmän:

“Lukemattomuudesta seuraa niukka sanavarasto ja niukkuudesta lisää lukemattomuutta”
Helsingin Sanomien Ville Elorannan pääkirjoitus 11.4.2017

”Lue, mitä luet, kunhan luet”
HalutOn –blogin Veera Uusoksan kirjoitus 11.4.2017