Tilkkutäkki tarinoi

Kesän helle ja vanhojen kankaiden pöly ottaa minut lempeästi, vie muistoihin, joista en tiennyt, vaikka niitä kannoin. Isoäidin käsin loukuttama pellavalakana, suurpiirteisesti nimikoitu tyttönimellä, kapioiksi tehty, unelmia ja toiveita täynnä. Verhot, joita katselin, kun elämä laittoi polvilleen, hameenhelmassa taas askeleet eteenpäin. Joka tilkulla on oma käsikirjoituksensa, niiden kautta tulen minuksi. Monta juonta Samaa aikaa ja […]