Hampaankolossa hyvää NLP:tä

Hammaslääkäri on paikka, jonne olen kuullut hyvin harvan menevän mielellään.

Itse olen saanut 1970-luvun lapsuuden hammaslääkärikäynneistä kammon. Siis ihan oikean fobian. Lisäksi olen nyt myöhemmin havainnut lääkärikäynteihin liittyvän hyvin vahvan syyllisyyden tunteen, jonka silloiset hammasläärit istuttivat varmaankin jokaiseen lapseen. Muutama kymmenen vuotta sitten lääkärien asenne oli aika erilainen kuin nykyisin. Kävin lääkärillä, jonka mielestä ”hammaslääkärikäyntien ei pidäkään olla mukavaa”. Hieman hirvittää, että samainen lääkäri hoiti vielä 2010-luvulla potilaita, samalla asenteella – myös kouluhammaslääkärinä.

Aikuisiälläkin on vastaan tullut pari erittäin epämiellyttävää kokemusta. Opiskelijaterveydenhuollon hammaslääkäristä tehtiin kantelu Valviraan. Edelleen mietityttää, kuinka monen ihmisen suussa se puudutusaineruisku oli käynyt ennen minua. Hygieniaa ja turvallista asiointia voisi olettaa voivansa odottaa, jos kokemuksen miellyttävyys ja ystävällinen vuorovaikutus eivät vielä palvelukokemukseen sisältyisikään. Aikuisiällä yksi hammaslääkäri poisti viisaudenhampaan lisäksi palan leukaluuta niin, että ilma virtasi nenästä suoraan ikenen kautta suuhun, ja mursi lisäksi kädellä painamalla poskiluun.

Ei siis mikään ihme, että kun vähän ennen joulua hampaasta tipahti paikka, iski paniikki – siis aivan todelliset paniikkioireet.

Ajattelin ensin, että kyllä tästä selvitään joulun yli, mutta alkoihan se hammas kiukutella sen verran, että skenaario päivystyskäynnistä joulun aikaan alkoi hahmottua aika selkeänä tarpeena, josta on pikimmiten huolehdittava. Siispä puhelin käteen ja soitto tutulle hammaslääkäriasemalle. Parempi hoitaa ajoissa, kuin yrittää päästä päivystykseen kesken joulunpyhien.

Sain ajan seuraavalle päivälle. Paniikkioireet alkoivat pahentua. Silloin mietin, mitä asialle voisi tehdä, jotta käynti olisi edes vähän parempi. Mitä keinoja minulla on?

NLP…nopea fobian poisto, ankkurointi! Ei kun tuumasta toimeen.

Oli mielenkiintoista huomata, mitä mielessä tapahtui. Löytyi kohtia, joihin oli pysähdyttävä. Esimerkiksi vanha ikävä kokemus puudutuksesta, kun puudute meni verisuoneen ja meinasi taju lähteä. En ollut tajunnutkaan, että sellainenkin vielä kummittelee. Pahimmat olivat odotustila ja jyrisevä iso pora – pienemmän poran kyllä siedän.

Ja yllättäen nämä kohdat löytyivät silloin, kun tein mielikuvaa dissosioituneena lopusta alkuun.

Ymmärsin, että näinhän oli monesti tapahtunut myös asiakkailleni, joita itse ohjaan.

No sitten vaan miettimään, mitä voimavaroja tarvitsen, jotta selviän noista kohdista, eikä paniikki pääse yllättämään. Annoin alitajunnalle vallan löytää jokin sellainen tilanne, josta olisi apua. Se ei ollutkaan lempipaikka (rauhoittumassa järven rannalla laiturilla, jalat vedessä) vaan yllättäen iloinen hetki metsälenkillä tyttären koiran kanssa. Heittelin käpyjä ja corgi juoksi niitä kiinni, minkä pienistä jaloistaan lumihangella ehti.

Tuo mielikuva auttoi odotustilaan, mutta miten se pelottava, iso jyrisevä pora? Taas alitajunta toimimaan ja löytyi: laskeminen ja ajatus siitä, että se kestää vain aikansa. Ajattelin, että minuutti kerrallaan, eli lasken siis kuuteenkymmeneen. Tuntui ihan hyvältä ajatukselta. Vielä lopuksi voimavarojen ankkurointi käsiin ja vahvistukset. Olin valmis.

Kuinka varsinainen käynti sujui tämän mielikuvaharjoittelun jälkeen? Odotustilassa ensimmäinen kohta…ja mielikuvat käyttöön. Heittelin mielessäni käpyä koiralle ja tunsin iloa; siis iloa hammaslääkärin odotustilassa! Seuraavaksi pääsin vastaanotolle, enkä tuntenut minkäänlaista paniikkia. Hammaslääkäri ja hoitaja kyllä toivat oman osansa parhaaseen mahdolliseen tunnelmaan, sillä he olivat erityisen mukavia. Paikkaus alkoi ja puudutus toimi. Ei kipua. Pieni pora oli ihan ok, isomman kohdalla laskeskelin rauhassa ja voin kertoa, että se poraus kesti alle minuutin. En siis ehtinyt edes kuuteenkymmeneen. Loppu sujui kuin leikiten. Ja sen verran rohkaistuin, että uusi aika on jo varattu heti vuoden alkuun, samalle hammaslääkärille.

Voin mennä luottavaisin mielin.

Lisätietoja kirjoittaja Nina Linnakylästä: 4reasons.net

Ninan kuva: Laura Linnakylä