Juppi-hippi-punkkari- kepu taikka demari, arvokas yksilönä

Vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa. Ei, sinutkin on opetettu väärin. Juuri niin, luit oikein sillä vanhempia ihmisiä ei pidä kunnioittaa. Anna, kun avaan tätä vähän.

Olen viime aikoina kuunnellut Työelämästä- podcasteja ja ne tuntuvat sopivan minulle. Sopivan mittainen, jotta jaksan kuunnella (alle 20 min ja hyvää keskustelua, sopii kävelylenkin viihdykkeeksi) herättää ajatuksia, säteilee iloa ja hyväntahtoisuutta, rytmi pysyy ja käsikirjoituksesta poiketaan, jos huvittaa.

Viime jaksossa, tai ehkä edellisessä sanottiin, että ei vanhempia ihmisiä pidä kunnioittaa. Koska ihmisiä pitää kunnioittaa. Ja että se, kun elämänsä ehtoopuolella oleva sukulainen (tai työkaveri) vetoaa ansaitsevansa kunnioitusta mielipiteilleen ja saa käyttäytyä huonosti, koska on lapsuudessaan hiihtänyt talvipakkasella kouluun, ei ole oikein. Koska ihan yhtä arvokas ja arvostettava on se nuori elämänjanoinen kaikkiviisaan ajanjaksoa elävä parikymppinen, joka ei tiedä eikä edes halua tietää missä on viiden vuoden päästä. Tiedättehän sen ajanjakson, kun oltiin voittamattomia, kunnes kaaduttiin ja noustiin riittävän monta kertaa huomataksemme, että olemmekin haavoittuvaisia ja että jokainen vastoinkäyminen kasvattaa.

Erilaisuus, moninaisuus, diversiteetti, inklusiivisuus mitä-niitä-nyt on, muotisanoja, joiden perimmäinen tarkoitus on se, että jokainen on kaikista tärkein ja arvokas. Eikä meidän tarvitse edes ymmärtää miksi kukin on mitä on, riittää, että hyväksymme ja sallimme. 100 % hyväksyminen antaa lahjaksi toimintakyvyn. Kokeile vaikka, jos et usko. Hyväksy yhden päivän ajan kaikki asiat, tunteet, ihmiset ja tilanteet. Katso mitä saat tilalle.

Nämä ajatukset sai viriämään https://tyoelamasta.fi/ ja https://tunnealyakatemia.fi/index.html