Kuuntele sydäntäsi – löydä tiesi kotiin

NLP-polulla monet meistä ovat löytäneet omia oivalluksiaan itsetutkistelun, tietoisuuden kasvun ja uudistumisen kautta. 

Elämme jatkuvassa muutoksen tilassa, jossa mikään ei ole pysyvää. Maailma muuttuu, elämä muuttuu ja me muutumme, jos annamme siihen mahdollisuuden, kertoo Jaana Hautala.

Lue MIELI-lehdessä 2/2018 ilmestynyt artikkeli tästä:

Eksyin NLP-matkallani 2000 -luvun puolella ensimmäistä kertaa pohtimaan syvemmin elämän merkitystä. Olin silloin ajautunut jo pitkään ajopuun lailla innostuksen ja merkityksen ulkopuolelle. Olin hetkeksi jopa turtunut omaan elämääni – elin täydellisessä suorittajamoodissa. Onneksi törmäsin NLP:hen, joka herätteli intohimoani, ja josta lopulta tuli elämäntehtäväni.

Miksi me hukkaamme toisinaan elämän merkityksen tässä ainutlaatuisessa tarinassa, jonka pääroolissa olemme? Kuinka usein me pidämme kiinni siitä tutusta ja turvallisesta, silloinkin kun se ei luo enää meille syytä nousta aamulla? Miksi pyrimme pitämään kiinni mieleemme sekä kehoomme koodatuista tutuista malleista toisinaan niin pitkään, että jopa addiktoidumme niistä? Näitä asioita palaan yhä uudelleen pohtimaan nykyisin eri valmennus- ja NLP koulutusryhmissäni.

NLP-polulla monet meistä ovat löytäneet omia oivalluksiaan itsetutkistelun, tietoisuuden kasvun ja uudistumisen kautta. Olemme päästänyt irti tärkeistäkin jumi-ajatuksista, jotka ovat kiertäneet kehää tai nojanneet vanhaan tottumukseen. Olemme haastaneet rakkaita uskomuksiamme, valheellisia totuuksia, jotka ovat estäneet saavuttamasta unelmiamme.

Viime vuosina Joe Dispenzan ajatukset ovat herätelleet minua pohtimaan irtipäästöä ja uudenluomista. Riittääkö toisinaan asioiden hyväksyminen vai tarvitseeko menneisyyden rajoitteista vapautuminen uudenluomista?

Miksi silloin kun on tietoisesti päättänyt muuttaa elämänsä suuntaa, huomaamatta palaakin vanhaan elämään? Vaikka on rakentanut hyvin muotoiltuja tavoitteita, toistanut uudenlaisia rutiineja kohti toisenlaista elämää, historia palaa toistamaan itseään? Joe Dispenza puhuu paljon siitä, että on tärkeää muuttaa koko vanha persoona ja luoda itsensä uudelleen, jos keho ja tunteet pitävät vielä kiinni historiasta. Loogista ajatella, että uudella persoonalla rakentaa uutta tulevaisuutta ja vanhalla persoonalla elää tulevaisuudessakin, sitä menneisyyden todellisuutta.

Myös egomme ja pelkomme ohjaavat elämää meille tuttujen raamien sisälle. Mikään muutos ei tapahdu hetkessä. Jokaisen uuden ajatuksen, tunteen ja energian luominen vaatii välillä lukemattomia määriä toistoja, mutta toisaalta tarvitseeko aina muuttua? Voisiko riittää oman sydämen äärelle pysähtyminen?

Itse olen vuosia harjoitellut pysähtymistä sydämen äärelle ja harjoitellut sen kuuntelemista. Joutunut toteamaan, että sydänkin voi olla vuorattu rajoittavilla tarinoilla, peloilla sekä ulkoa opitulla ohjelmoinnilla. Toisinaan voi olla vaikeaa päästää irti niistä peloista, jotka ovat elämän merkityksen tai onnemme esteeksi rakentuneet. Uskon itse, ettei mikään muutu, jos sitä ei muuta. Aivot kulkevat mielellään tuttuja polkua, keho haluaa tuntea samoja tunteita, sydän hakee samoja pelkoja, jolloin lopputulos on sama.

Yksi näkökulma voisi olla energianjohtaminen. Kaikki elämässä perustuu energiaan. Joogit ja munkit ovat vuosituhansia puhuneet energiasta ja energian tasapainottamisesta. Kun energia on pitkään epätasapainossa, stressaannumme, vieraannumme itsestämme ja voimme jopa sairastua. Kun taas energia on tasapainossa, olemme luottavaisia ja kuulemme paremmin sydämen ääntä – on helpompaa löytää omia merkityksiä.

Muutamia vuosia sitten löysin kundaliinijoogan kautta itselleni oivalluksia, miten tärkeää on vapauttaa vanhaa rajoittavaa energiaa, jotta saa tilaa uudella ja on helpompi uudistua.  Kundaliinijooga-opettajani puhuu usein siitä, miten energia on kuin vesi. Sitä ei voi napata käteen ja puristaa kouran sisälle.

Energia virtaa vapaasti ja sen virtaus on jatkuvaa. Kundaliinijoogasta löysin itse luontevan yhteyden uuden luomiseen.

Olet ehkä seurannut tubettaja Jay Shettyä. Hänen yksinkertainen ajatuksensa pysäytti minut tänä kesänä.

”Ensimmäinen asia minkä saat syntyessäsi mukaan elämään, on hengitys ja viimeinen asia, jonka jätät maanpäälle kuolemassasi, on hengitys”.

Itse myötäelin äitini korahduksen eli sen viimeisen hengityksen saattohoitaessani häntä muutama vuosi sitten. Suuren surunkin hetkellä minulle tuli vahva tunne siitä, että hänellä kaikki on nyt hyvin. Aivan kuin sillä hetkellä, kun jotain vanhaa loppui, jotain uutta alkoi.

Tiedämme hengityksen merkityksen toki, mutta kuinka tietoisesti käytämme tätä hengityksen vahvaa voimaa ohjaamaan elämäämme: ajatuksia, tunnetiloja, energiaa ja intuitiota. Hengitys on syntymälahja ja loistava työkalu palauttamaan meidät tähän hetkeen, jossa kaikki on hyvin, ja josta voi alkaa muutos – matka lähemmäksi itseä.

Kukaan toinen ei tiedä minne sinä olet elämässäsi matkalla.

Kukaan ei tiedä matkasi syytä – tarkoituksen päämäärää. Meissä kaikissa on sisällä jokin ainutlaatuisuus, joka tuo merkityksen elämäämme. Japanilaisten mukaan jokaisella meillä on oma ikigai  eli syy olemassaoloon. Japanilaisten mukaan ikigain tavoittelu ja löytäminen tuo elämään merkitystä, onnea ja sen myötä terveyttä ja menestystä. Ikigai perustuu ajatukseen, että ihminen tekisi elämällään jotakin, joka yhdistää seuraavat neljä elementtiä.

Jotain, jossa olet hyvä
Jotain, jota rakastat
Jotain, mitä maailma tarvitsee
Jotain, mistä sinulle maksetaan

Ikigain löytäminen voi olla joillekin meistä se puuttuva avain elämän merkityksen löytämiseen.

Omalla polullani päivittäiset hengitysharjoitukset, kundaliinijooga, meditaatio sekä mielikuvaharjoittelu ovat tuoneet työkaluja avata yhteyttä omaan sydämeeni. Toisinaan kun pelko tai ego ohjaa sydämen ääreltä harhaan, palaan yksinkertaisiin jooga tai hengitysharjoituksiin vieläkin useammin.

Toisina päivinä yksi hengitys jo auttaa minua pysymään omalla polulla – toisina päivinä mikään ei riitä, vaan ryntäilevä mieli juoksee sydäntä karkuun elämän virrassa. Tiedän, että matka voi olla vielä pitkäkin, mutta mikäpä olisi parempi tavoite kuin nauttia matkalla olosta. Se on sitä elämää, jonka aika on nyt.

Elämän merkitys ja onnellisuuden salaisuus on ollut meidän kaikkien edessä kautta aikojen, mutta miksi olemme niin usein sokeita lähellä oleville asioille? Minkälainen on sinun seuraava hengityksesi – kohti omaa ikigaita?